Saija Holm

Kirjoittanut arvosteluja vuodesta 2005 lähtien eri julkaisuihin. Toimii tällä hetkellä Lapin Kansan elokuvakriitikkona. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tiedottaja ja festivaalin ohjelmistoa valitsevan R&A-Ministeriön jäsen.

1. Antichrist (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola, 2009)
2. Lapsi (Jean-Pierre Dardenne & Luc Dardenne, Belgia/Ranska, 2005)
3. Brand Upon the Brain! (Guy Maddin, Yhdysvallat/Kanada, 2006)
4. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
5. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2000)
-------------------
1. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)


1. ”Huikean visuaalinen tutkielma menetystä seuraavasta surusta, vastuuta seuraavasta tuskasta, ja keinoista päästä yli syvän masennuksen. Luontosymboliikkaa ja brutaaliksi yltyvää väkivaltaa hyödyntämällä Von Trier konkretisoi kuviksi tunteita, joille ei ole olemassa sanoja.”
”Von Trier on nostettava ykköseksi, koska monella tavalla hän on uudistanut, puhuttanut ja provosoinut elokuva-alaa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä enemmän kuin kukaan toinen elokuvantekijä. Antichrist on hänen uusin, kypsin ja visuaalisesti taidokkain elokuvansa.”
2. ”Eurooppalaisten dokumentaristiveljesten siirtyminen fiktiivisten elokuvien puolelle on onnistunut erinomaisen hyvin. Lapsi on viisas, monitasoinen ja syvällinen taideteos, joka muistuttaa Robert Bressonin minimalistisesta tyylistä. Lähes huomaamattoman pienin keinoin Dardennet onnistuvat rakentamaan ehjän kokonaisuuden, joka herättää ristiriitaisia ajatuksia, tunteita ja tulkintoja.”
3. ”Mykkäelokuvien estetiikkaa elokuvissaan hyödyntävä kanadalainen elokuvantekijä Guy Maddin on suomalaisille tuttu ainoastaan elokuvafestivaalien ansiosta. Sielukkaan ohjaajan oivaltavan kauniita teoksia soisi muidenkin näkevän, siksi omaääninen tekijä Maddin on niin esteettisesti kuin sisällöllisestikin.”
4. ”Sielukas, esteettinen, eteerinen ja eroottinenkin kertomus rakkaudesta. Silmiä hivelevän kaunis elokuva puhuttelee sielua, lähes ilman sanoja.”
5. ”Huumehöyryinen tarina tyhjyyden täyttämisestä, haaveista, elämäntuskasta ja unelmista, jotka eivät koskaan toteudu. Lohduttomuudessaankin kaunis, vinosti hymyilyttävä ja tarkka tarina, jonka kuvaus, leikkaus, näyttelijänohjaus ja äänisuunnittelu sulavat yhteen erinomaiseksi elokuvalliseksi elämykseksi.”

-------------------

1. ”Tshetshenian ja Venäjän välistä sotaa runollisesti ja suurella empatialla tarkasteleva dokumentti on Pirjo Honkasalon mestaruuden näyte, samanaikaisesti herkkä ja yhteiskuntakriittinen taideteos. Elokuva on jälleen ajankohtainen, kun elokuvassa esiintyvä ’Groznyin enkeli’, Hadizhat Gatajev, anoo turvapaikkaa Suomesta tammikuussa 2010.”
2. ”Kaurismäen Suomi-trilogian kakkososa on monitasoinen, humaani tragedia, jossa lohduttomuudestaan huolimatta on inhimillisen toivon kipinä.”
3. ”Vuoden 2009 -elokuvaohjaajapalkinnon voittajan, Jukka-Pekka Valkeapään esikoiselokuva Muukalainen on elokuvallisinta kotimaista elokuvaa, jota on aikoihin nähty. Nuori ohjaaja osoittaa tuntevansa elokuvakerronnan keinot ja sen historian. Valkeapäällä on suvereeni elokuvan taju, Muukalaisen tarina kulkee kuvien ja äänen keinoin, ei niinkään dialogin tai toiminnan avulla. Lopputulos on vielä hieman keskeneräinen, mutta niin vahvan omaääninen ja lupaava, että nuoren ohjaajan esikoisteos ansaitsee paikkansa vuosikymmenen parhaiden kotimaisten elokuvien top 3 listalla.”

Ja lista jatkuu:
6. Koiran päiviä (Ulrich Seidl, Itävalta, 2001)
”Itävaltalainen Ulrich Seidl on Dardennen veljesten tapaan eurooppalainen dokumentaristi, joka on siirtynyt fiktion puolelle, säilyttäen kuitenkin dokumenttielokuviensa realismin. Seidlin ote on tyystin toisenlainen kuin belgialaisveljesten: hiljaa tarkkailemalla hän pääsee lähelle kohteitaan ja saa nämä paljastamaan itsestään puolia, joita nämä eivät tietoisesti haluaisi itsestään esittää. Dog Days on fiktio, joka tuntuu oikeiden ihmisten tirkistelyltä yhtenä hikisenä kesäpäivänä, jossain Wienissä.”