sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Pekka Eronen

Kriitikko, mm. Aamulehti.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
3. Match Point (Woody Allen, Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2005)
4. Innocence – viattomuus (Lucile Hadzihalilovic, Ranska/Iso-Britannia/Belgia, 2004)
5. Elephant (Gus Van Sant, Yhdysvallat, 2003)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002) (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
3. Kolme viisasta miestä (Mika Kaurismäki, 2008)


1. ”Ei se täyttymys, vaan se hivelevä odotus.”
2. ”Kolmiulotteinen elokuva, joka ei mitään erikoislaseja kaipaa. Tilaa ja tunnelmaa voisi vaikka viipaloida. Maaginen Murray.”
3. ”Juuri kun luulin, että ukko on menetetty tapaus, se ohjaa vuosikymmenen parhaan tragedian.”
4. ”Kasvamisen kaiho.”
5. ”Vuosikymmenen järkyttävistä hetkistä muistuttava elokuva on kuitenkin ylistyslaulu elämälle, tavallisten hetkien kauneudelle.”

-------------------

”Kotimaisista olisi ollut kiva hihkua muistakin kuin näistä veljeksistä, mutta kyllä minä näitä parhaina pidän.”
1. ”Komeasti ylevöitetty pienten ihmisten tarina.”
2. ”Tiukka tragedia on kuin edellisen vastakohta.”
3. ”Mika Kaurismäen paras elokuva kuplii joka hetki.

1 kommentti:

  1. Miksi Pekka Eronen antaa elokuva-arvosteluissaan päivälehdissä esim. vähänkin hengellisille ja yleenä vanhoille kotimaisille elokuville yleensä kaksi tähteä?

    Mutta esim. homoaiheiset elokuvat saavat aina vähintäänkin neljä tähteä? Mistä tämä oikein johtuu?

    VastaaPoista